Nuppivikaisen naisen elämää

Tänään ajattelin omistaa kokonaisen blogitekstin koiralleni, elämäni valolle. Tarinahan luonnollisesti alkaa alusta. Toukokuussa 2014 ystäväni päätti astuttaa koiransa. Tässä vaiheessa minä olin vain hengessä mukana ja pidin koko koiramaailmaa kaukaisena, minua koskemattomana asiana. Kesä kului mukavasti mökkeillen ja matkustaen ympäri Suomea. Tuli heinäkuu ja alettiin elää jo jännittäviä aikoja. Koiran maha oli kasvanut ultimaattisiin mittoihin ja ultrien mukaan siellä oli kasvamassa monen monta pientä koiranalkua.  Heinäkuun 18. päivän aamuyöllä ensimmäinen pentu näki päivänvalon. Pentuja syntyi yhteensä kahdeksan, joista yksi kuolleena. Olin edelleen vain hengessä mukana ja onnellinen ystäväni puolesta, että kaikki meni synnytyksessä hyvin. Ajatuksiin oli kuitenkin jo tässä vaiheessa hiipinyt ajatus, että mitä jos... Mitä jos minä ottaisinkin koiran. Lähipiirissä kuitenkin kaikki olivat ajatusta vastaan. Eihän meidän perheessä koskaan ollut ollut koiria, eikä kyllä sukulais...

Minä olen hurahtanut. Taas. Löysin uuden harrastuksen, jota tehdessä voi heittää aivot narikkaan ja leijailla vaan maailmasta toiseen. Tämä uusi harrastus sisältää paljon käden ja silmän koordinaatiota. Värisilmää pitää olla ja käden pitää olla vakaa. Tai vähän vähemmälläkin värisilmällä ja epävakaalla kädelläkin kyllä pärjää. Ei se oo niin justiinsa. Tarvikkeina tässä harrastuksessa toimii puusta jalostetut tuottteet. Toisin sanoen paperi ja kynä. Tai kirjat oikeastaan. Kynissä on värikkäät liidut, joten niitä kai kutsutaan puuväreiksi oikeasti. Joko joku arvaa?  Kaikki uudet rakkaudet <3 Kyllä! Aikuisten väritykirjoja! Seitsemän värityskirjaa! Vähän hurahdin ostelemaan näitä, ihan niin kuin yksi tai kaksi ei olisi riittänyt. Ehei, niitä piti hankkia seitsemän. Tai no, yhden sain ystävältäni. Eli kuusi olen itse ostanut. Kynät sain myös samaiselta ystävältä. 72 eri väristä kynää. Olen aivan haltioissani. Viikon verran väritellyt nyt, ja vaikka kuinka monta valmista o...