Hurahdus uuteen harrastukseen

Minä olen hurahtanut. Taas. Löysin uuden harrastuksen, jota tehdessä voi heittää aivot narikkaan ja leijailla vaan maailmasta toiseen. Tämä uusi harrastus sisältää paljon käden ja silmän koordinaatiota. Värisilmää pitää olla ja käden pitää olla vakaa. Tai vähän vähemmälläkin värisilmällä ja epävakaalla kädelläkin kyllä pärjää. Ei se oo niin justiinsa. Tarvikkeina tässä harrastuksessa toimii puusta jalostetut tuottteet. Toisin sanoen paperi ja kynä. Tai kirjat oikeastaan. Kynissä on värikkäät liidut, joten niitä kai kutsutaan puuväreiksi oikeasti. Joko joku arvaa? 

Kaikki uudet rakkaudet <3

Kyllä! Aikuisten väritykirjoja! Seitsemän värityskirjaa! Vähän hurahdin ostelemaan näitä, ihan niin kuin yksi tai kaksi ei olisi riittänyt. Ehei, niitä piti hankkia seitsemän. Tai no, yhden sain ystävältäni. Eli kuusi olen itse ostanut. Kynät sain myös samaiselta ystävältä. 72 eri väristä kynää. Olen aivan haltioissani. Viikon verran väritellyt nyt, ja vaikka kuinka monta valmista olen saanut. Se, jos jokin tuo onnistumisen tunteita tähän synkkään elämään, kun jotain saa valmiiksi. 

Kynille väkersin ihan itse omin pikku kätösin tuollaisen boksin, missä ne siirtyy helposti paikasta toiseen, ja on helppo käyttää, kun näkee heti kaikki värit mitä on saatavilla. Uusi teroitin pitää kyllä hankkia, koska kukaan ei ole vielä keksinyt värikyniä, jotka pysyisivät terävinä koko ajan. Tuo nykyinen terotin on auttamattoman pieni, sillä saa teroitettua kolme kynää ja se on täynnä. 

Kynät omassa boksissaan :)

Ensimmäisen viikon tuherruksia. 

Tähän hommaan on kyllä ollut erittäin helppo hurahtaa. Värien kanssa leikkiminen on rentouttavaa, eikä siihen tarvitse mitään suuria älyllisiä ponnistuksia. Vääriä vastauksia ei ole. Saan toteuttaa itseäni ihan juuri sillä tavalla kuin tahdon. Jos haluan värittää vain pinkillä, saan tehdä niin, jos haluan värittää pientä piperrystä, sekin onnistuu. Tällä hetkellä minulla on työn alla ihana heponen, jossa on ihania kiekuroita ja kiemuroita:

Olen kyllä niin tyytyväinen, että olen alkanut löytää elämääni asioita, joista oikeasti nautin. Siis saan iloa jostain ja olen tyytyväinen itseeni. Se on jo jotain. Kertoo kai sairauden syvimmän pohjan olevan takana päin. Muutenkin mieliala ollut nyt viimeisen viikon melko korkealla. Kovin synkkiä ajatuksia ei ole ollut oikeastaan juuri lainkaan. Epätietoisuutta, odotusta, jännitystä ja tulevaisuuden suunnitelmista stressaamista kyllä sitten sitäkin enemmän.

Koulusta ei ole kuulunut vielä mitään. Kesäkuun aikana ilmoittavat opiskelijavalinnat. Ja minun kohdallanihan se valinta tulee olemaan ehdollinen heinäkuun loppuun saakka, mikäli minut valitaan. Minun on siis saatava se 60 opintopistettä kasaan ennen heinäkuun loppua, että valinta toteutuu. Jännitystä ja odotusta on ilmassa myös Varman osalta. Lähetin 2 viikkoa sitten kuntoutustuki-hakemuksen Varmaan. Kela ei myönnä minulle kuntoutustukea, vaan eläkevakuutusyhtiö, koska minulla on "liikaa" työhistoriaa takana.

Nyt sitten vain jännityksellä odotetaan. Odotetaan päätöstä koululta ja Varmalta. Niistä pitkälti riippuu minun tuleva syksyni. Toivon todella pääseväni kouluun. Tämä epätietoisuus on vain raastavan rasittavaa. Toivoisin, että aika kuluisi toisaalta nopeammin, mutta toisaalta en haluaisi ajan kuluvan lainkaan, koska juuri nyt on niin hyvä olla. 

Sitten haluan kertoa toisesta "harrastuksestani". Hankin uusia laitteita, koska Suomen ihana valtio on päättänyt rajoittaa näiden laitteiden etämyyntiä heinäkuun alusta lähtien. Tämä toinen harrastus on ollut kuvioissa jo toista vuotta vaihtelevalla menestyksellä. Kyseessä on sähkötupakka, vapettaminen. Sähkötupakka on minulle enemmän harrastus kuin tupakoinnin lopettamiskeino. Tupakoin kyllä sähkötupakasta huolimatta, mutta tupakointi toki on vähentynyt. Kotona ollessani todella harvoin käyn tupakalla, mutta sähkövehje kyllä viihtyy kädessä hyvinkin tiiviisti. 

Nesteet olen jo pitkään sekoittanut itse. Tulee paljon halvemmaksi ja nyt uusien tupakkalakien myötä se onkin melkein ainoa vaihtoehto. Nesteiden sekoittaminen ei ole ydinfysiikkaa tai vaadi mitään suuria kemiallisia laskuja. Monen sähkötupakkakauppiaan nettisivulta löytyy laskurit, millä laskea minkäkin ainesosan määrät. Itse en käytä nikotiinia nesteissäni lainkaan. Vain pohjanestettä ja makutiivistettä sekaisin ja avot, valmista. 

Lapsella täytyy olla leluja ;)

Yli vuoden palvellut Eleafin iStick Pico kuvassa vasemmalla. Uudet laitteet keskellä ja oikealla. Keskellä on Picon isoveli Pico Dual ja oikealla Cool Fire IV. Pico Dual eroaa vanhasta Picostani siinä, että siihen menee kaksi akkua entisen yhden sijaan. Lyhyen käyttökokemuksen mukaan kahden akun käyttäminen samassa laitteessa ei kuitenkaan suoraan kaksikertaista käyttöaikaa, mitä laitteella höyryttelee. Cool Firen ostin lähinnä värin takia. Se oli niin söpö ja pinkki. Mutta ihan toimivalta laitokselta vaikuttaa sekin, näin lyhyellä käytöllä koettuna. 

Tämmöistä avautumista tällä kertaa. Toivottavasti joku jaksaa lukea. Saa kommentoida, saa laittaa viestiä, saa soittaa! :)