Aamuyön ajatuksia

Tässä valvoessa taas mieleen tuli kirjoitella ajatuksia ylös. Mielialan suhteen viime päivät on mennyt harvinaisen hyvin, nukkumisen suhteen sitten taas ei. Aika pitkälti olen valvonut yöt ja nukkunut päivät. Öisin valvoessa mieli sitten harhailee ja hommista ei oikein tule mitään. Olen kuitenkin saanut kirjoitettua noin 8 sivua esseetä, enää 7 sivua jäljellä. Ei voi todeta muuta, kuin että mihinköhän sitä on taas itsensä laittanut. Hulluudella ei taida olla rajaa. 

Tiistaina viime viikolla kävin uuden potentiaalisen kaverin kanssa vähän kirppareilla kiertelemässä ja löysin ihan mahtavan uuden palapelin itselleni. Oltiin jo ovelle kävelemässä pois päin, kun tämä palapeliboksi huusi mun nimeä sieltä hyllystä. En voinut muuta kuin ostaa sen pois. Neljä euroa hän itsestään pyysi. Vähän skeptinen olin sen suhteen, kun laatikon päällä luki, että kaikki palat tallessa. Mutta ne oikeasti oli kaikki tallessa! Palapeli on siis jo koottu kertaalleen ja purettu seuraavaa innostusta odottamaan.

  

Mieliala on tosiaan ollut yllättävän hyvä. Itsetuhoisia ajatuksia ei juuri lainkaan, ja elämä tuntuu muutenkin ottavan vihdoin tuulta alleen. Osittain tätä mielialan nousua varmaan siivittää opintojen sujuminen. Olen itselleni alussa laatimaani aikataulua noin viikon edellä, ja sehän on pelkästään positiivista. Olen saanut kirjoitettua esseitä hyvin, ja muidenkin tehtävien osalta tilanne on hyvä. Olen varsin tyytyväinen itseeni. 

Unirytmiin sitten taas en ole tyytyväinen. En alkuunkaan. Olen nukkunut ihan miten sattuu.. Joku päivä olen mennyt aamulla kuuden jälkeen nukkumaan ja herännyt illalla kuudelta, toisena päivänä taas yrittänyt valvoa vuorokauden ympäri, että saisi unirytmin käännettyä, mutta joutunut luovuttamaan puolen päivän aikaan. Tänään aion kyllä valvoa iltaan saakka, eihän tästä muuten tule yhtään mitään.

Koiran olen kyllä käyttänyt ulkona, mutta jatkanut unia sen jälkeen. Onnea on toisaalta koira, joka ei turhaan herättele. Jollei sitten ole oikeasti hätähätä. Viime yönä koiran kanssa käytiin kolmen maissa ulkona, ja kun ei ketään missään näkynyt, päästin monsterin vapaaksi kirmaamaan. Neitihän se sitten löysi jostain ojasta jonkun rukkasen, ja sitä onnessaan alkoi silppuamaan. Huvinsa ne kullakin. Rankkaa tuo koiran elämä on silti ollut kuluneiden parin viikon aikana.. Siitä kuvakooste: 

Summa summarum kuitenkin, enemmän keksin kuluneista parista viikosta positiivisia asioita kuin negatiivisia. Se on kai pääasia. Se on eteen ja ylös päin. Ylös täältä montusta, johon olin pudonnut ja eteen päin toipumisessa. Olen löytänyt sen tahdonvoiman jostain, haluan ihan oikeasti katkaista tämän masennusmörön selän ja selättää sen.